keskiviikko 27. elokuuta 2014

Teksti tiili tekstiili

Taustaa

ArtHäme

Forssan museo jakoi yli 100 pientä sirosäkkiä, niistä palautettiin valmiina noin 70 työtä. Säkin sisällöstä piti suunnitella ja toteuttaa jokin käyttötuote tai taidetekstiili. Se mitä kaikkea tuli, on nähtävillä Forssan museolla 26.8.-7.9.
Sirosäkki oli rykkityykistä - painokoneen aluskankaasta valmistettu säkki, joka sisälsi kangassuikaleita eli siroja. Lapsuudessani näitä ostettiin meillekin aina, kun tarvittiin maton kutomiseen jotain enemmän kuin vanhoista vaatteista riitti. Lapsityövoima leikkasi monet metrit siroja ja taisi siinä suojaessuun tai mekkoonkin tulla jonkin palkeenkieli silloin tällöin. Joskus mukana oli vähän isompikin paloja, joista äiti ompeli vaatteita perheen pikkuväelle, tyynyjä, kauppakasseja ja muuta vastaavaa.

Kun museolta tuli haaste tuohon, niin kävin lähes samantien hakemassa oman sirosäkkini - yksi iso pala ja pari pienempää. Pariin pussiin oli lupa kurkata ja sit kolmas piti jo ottaa tai joku niistä ekoista. Reteesti sanoin, että tuli mitä tuli, otan tämän ekan käteen osuvan. Jeps. Ehkä olisi pitänyt kurkata toiseenkin. Kotona avasin pussin ja kaivoin kankaat esiin. Taisi lipsahtaa yksi tuhma sanakin siinä. Tummansinistä ulkoilupukukangasta pala (riitti juuri parahiksi äidin virkkaaman laukun vuoriksi), pellavasiro, joka ei ollut mitenkään minun väriäni (maalattu omemmakseni, odottaa viimeistelyä, siitä on tulossa rukkun kukkahattu, ei ehtinyt valmistua ennen töiden palautusaikaa) ja sitten tuo iso puuvillainen vihanneskangas.
Mahdottomat kankaat, mutta vähitellen alkoi yksi idea kypsyä ja sitä varten kävin kaupungilla ottamassa pari valokuvaakin. Suunnitelma vaikutti kuitenkin vähän isotöiseltä ja ja muiden juttujen vuoksi ei juuri nyt ollut liiemmin aikaa.

Patsaiden sijaan päädyin johonkin kukkajuttuun, joka muotoutuisi pohjakankaan löytymisen jälkeen. Aika nopeasti valitsin Tasapainon ötökkäisen rykkerityykin.


Taustalla on vihanneskangasta. 


Tummanpunaisten kukkien palat ovat punajuurista ja jojoihin käytin pussin, jossa sain kankaat. Tuo turilas saanee myöhemmin jollakin kiiltävällä kirjotun palttoon. Nyt alkoi aika loppua kesken, vaikka viimeinen yö menikin osittain ommellessa.


Tämän yhden selkään kirjoin vähän monenpituisia aitapistoja ja tämäkin saa vielä lisää materiaalia, kunhan palautuu kotiin. Aluksi ajattelin laittaa kirjonnan alle kiiltävää organzaa, mutta eihän sitä juuri tuohon sopivaa tilkkua siihen hätään ollut missään. Nyt olen senkin jo löytänyt.


Jos on riski, että leikkuureunan valkoiset kuidut alkavat vilahdella, niin tekstiilitussi on oiva keino pieneen piilotukseen. Punaisissa kukissa on vihannesten taustaa.



Keltaiset kukat ovat melooneista ja hapsunauhoista, lehtiin leikkasin kurkut ja vuoritin ne pussin vihreällä raidalla, joka sit meni vahingossa väärinpäin, mutta en lakanut korjailemaan, kun oli ihan riittävän vihreää niinkin. Reunakangas on omaa värjäystäni, jokin lakanasyrjä.


Hei kaverit, syömään!

Siis helppo ja nopea. No, ei ollut, ainakaan nopea! Kun vein työn, tiskin takana nainen sanoi ekaksi, että "olet sinäkin valvonut viime yön". No joo, ehkä riippui mustat silmänaluset poskille asti...



keskiviikko 20. elokuuta 2014

Pussailua

Osallistuin Britti-Suomi kangasvaihtoon kahdella paketilla. Siis lähetin kaksi pakettia ja sain kaksi, joltakin tuntemattomalta. Valmiin työn piti olla 40x80 cm ja siinä piti olla vähintään 20 % sen toisen lähettämiä kankaita. Toinen työ on täällä jo ollutkin, mutta tätä valittua ei saanut julkaista missään ennen näyttelyä.



Tässä on sen toisen kankaat. Ei paha ajattelin suunnilleen siihen asti, kun aloin tehdä sitä. Välillä oli kaikki ideat täysin hukassa, mutta parit kaavatkin olin jo piirtänyt. Taas kerran kävi niinkuin aika usein töissäni. Päässä pyöri suunnitelma, josta ei heti alkuunkaan tullut työhön mitään. Paitsi tässä, kun oli nuo kankaat, joita piti käyttää. Omasta kaapista löytyi hyvin noihin sopivaa. Tuo valkopohjainen on siinä ja siinä, mutta muuten olisin voinut noita samoja kankaita ostaa itsekin.


Olisi se alkuperäinenkin ollut puu, mutta aivan toisenlainen. Kun tämä oli valmis, niin se oli tasapainoton ja tylsä. Alustakaan en voinut enää aloittaa, vaikka kankaita ehkä olisi ollutkin. Mitähän lisäisin. Tuolin, kukan, pensaan, pari ihmistä...


Yhtäkkiä puun alle lehahti pari lintua. Nämä on tämmöisiä jokulintuja. 


Ja tässä koko työ. Nimi piti valita niin, että hyvin puutteellisella englannintaidollani osasin kääntää sen: Suudelma.




maanantai 4. elokuuta 2014

Muumipapan syleilyssä

Suvun nuorimman nimiäisissä, kesä- tai puutarhajuhlissa, Ihan miten vain. Pikkuisen peite on vihdoinkin valmis ja iloinen juhla hellii muistoissa.



Kaitaleet ovat enimmäkseen valmiita, lasten pussilakanoita tehdessä jääneitä reunuspaloja. Ompelin ensin raitakankaan, silitin ja leikkelin toiseen eri levyisiksi kaitaleiksi, jotka ompelin niin, että käänsin joka toisen eri suuntaan.
Olin ommellut raitakankaan myös harmaista vatiikkipaloista (valmiiksi leikattuja nekin). Sopivat hyvin yhteen, kun kokeilin niitä kaitaleina, mutta valmiina pintana olivat silmissäni aika eri paria. Piti alkaa kehitellä uutta ideaa, kun jo ommellusta kaitalekankaasta ei olisi riittänyt tarpeeksi isoa peitettä.
Leveä punainen on takista, jonka ostin, kun odotin kuopuksemme isää. Äitini oli säilönyt sen kassien ompelua varteen tai jotain - mistähän on mun hamsterigeenit peräisin (!!) ja sain takin päällisen takaisin muutama viikko sitten. Kangas vaikutti edelleen hyväkuntoiselta. Tuosta samanlaisesta kankaasta lähikangaskauppias soitti aikanaan, että "tule hakemaan pojille housukangasta, meidän Jarillakin on vielä kolmatta päivää siitä tehdyt housut ehjinä." Ja kestivät, pojalta toiselle ja osin vielä neljännellekin.
Vuori on yksivärinen kirkkaanpunainen, samaa kuin reunus. Lähelle kulmaa tulleen kurtun huomasin vasta reunuksen viimeistä kulmaa ommellessa. Silloin oli tulla tuhma sana, mutta onneksi olin kurssia varten kerännyt kasan pitsiliinoja ja nyt niistä yksi keltainen peittää virheen ja piristä vähäsen peiton toista puolta.
Vanu on liimallista puuvaillavanua. Pitää kätevästi kerrokset paikoillaan, osa irtosi jo työtä ompelukoneessa käännellessä, toivottavasti loputkin liimat irtoaa pesuissa. Mielestäni peitteestä tulee vähän liian jäykkä, mutta on nyt sit tullut kokeiltua tämäkin vanusortti.


Muumipapan syleilyyn uppoaa Elsa Matilda, jo syntyessään kahden maan kansalainen ja etunimi taipuu kielellä kaikkien isovanhempien maassa. Tuosta kaksoiskansalaisuudesta oli se etu, että tytöllä oli jalkapallon MM-kisoissa kotijoukkue kannatettavanaan - isoisän lähettämässä Saksan joukkueen tunnuksin olevassa bodyssa. No, yhden ottelun alkaessa se oli kainaloita myöten ruskea, mutta ehdotin, että sen voi laittaa vatiin pesuaineveteen ja vadin teeveen alle. Elsan syntymäpäivä on YK:n kansainvälinen onnellisuuden päivä, ranskan kielen päivä ja varpusten päivä.