Materiaalia huovuttamalla

Halusin tilkkutyöhön ohuen valkoisen neuleen, joka huopuu. Siispä kirpparille. Ihmiset olivat pysyneet mitoissaan tai sitten kevät ei ollut vielä lämmittänyt heitä tarpeeksi. Neuleet loistivat poissaolollaan.

Yhdessä tangossa oli lopulta punainen ohut neuletakki, jonka niskassa oli lupaava tuoteseloste. Vähän akryyliä, mutta kuiteskin 80 % villaa - noin pieni määrä akryyliä, tulisikohan aavistuksen kupruinen pinta. Ei haittaa, voisi olla oikein kivakin. Käsinpesu viileässä vedessä - oikein hyvä. Kuivaajaa minulla ei ole, joten sen myllääviä haittavaikutuksia en pääsisi nyt hyödyntämään. Kiinalainenkin vielä, sehän ei aina lupaa hyvää laatua. Parilla eurolla neule vaihtoi omistajaa: Työsuunnitelmakin meni värin vuoksi uusiksi.

Tässä tulevat materiaalit; neule, ystävän taloudestaan poistamia vanhoja nappeja sekä kasa päättelylankoja. Leikkasin takakappaleen irti ja aloin lisätä siihen nappeja, että saisin koholle huovuttuneita pyörylöitä.

Kun takakappale oli napitettu, laitoin sen pesupussiin ja pesukoneeseen. Lämmöksi 60 astetta ja eikun odottelemaan. Myöhemmin sain koneesta omalle pesuaineelle tuoksuvan neuleen, joka ei ollut huovuttunut ollenkaan.

No, rajummat keinot käyttöön - villasta kylmä ja kuuma vuorotellen ovat sietämätön yhdistelmä. Siispä neule ja vettä isoon kattilaan ja hellan viereen lavuaariin juoksutin kylmää vettä. Kyllähän nyt... Mut ei! Monta yritystä. Ajattelin, että jos se akryyli edes sulaisi - tulisi ohuita paikkoja väliin. Mut ei! Keitin ja sillä aikaa vaihdoin toisen veden niin kylmäksi kuin hanasta sain valumaan - moneen kertaan. Eipä ollut neule moksiskaan moisesta käsittelystä.

Uudestaan pesukoneeseen. Pitkä ohjelma ja lämmöt täysille. Lopputlos sama kuin edellisillä huovutuksilla, Edes yhtään nappia ei ollut pehmennyt viutiloiksi vaikka muissa värjäyksissä niin on käynyt lukuisat kerrat. 

Kuivasin neuleen nappeineen päivineen, Venyisi edes. Yhden napin poistin.  Sen yhden kohta oikeni kuivuessaan, muut venyivät. Jotain muutosta sentään.

Yhdestä vuoden 1949 Kotiliedestä sattui tässä jokin aika sitten silmiin tohtori Gösta Silénin teksti Miksi villa vanuu. 

Ja vielä vähän lisää. 

Ja näin kävi mulle. Alareunassa alkuperäistä neuletta ja yllä huovutusyritysten jälkeen. Eroa on vain ryppyisyydessä.

Taas meni suunnitelma uusiksi.

Kyllä ennen oli niin paljon paremmin, villakin vanui!!!

**************

Neuletilkku vielä tulikokeeseen. Paloi helposti ja tuo loppukikkare meni tuusannuskaksi, kun koskin siihen. Villa palaa, keinokuitu sulaa, joten tuo materiaalisuhde 80/20 on kait aika oikea. 

Kevättä odotellessa syntyi syksy

Työn pohjana on vanha työn alku. Olin muutama vuosi sitten ohjaamassa kurssia vanhojen tekstiilien uusiokäytöstä ja viimeisenä yönä tuli vielä mieleen yksi huopunut huivi, johon ompelin pikaisesti kolme puunrunkoa ja muutamia lehtiä kangasympyröistä ja joitakin lehtiä kiinnitin hakaneuloilla.
Nyt vanhojen runkojen päällä on suikaloituna siskon vanha villasukka. Sukat ompelin monipistosiksakilla ja lisäksi joitakin osia korostin tai häivytin kirjonnalla. Raidoitusta hävitin jäljentämällä silmukoita raitojen reunojen yli.

Olin aiemmin kokeillut nappikukkien virkkausta ja kun heittelin muutaman työn päälle, niin päätinkin käyttää niitä jo olemassa olevien kangaslehtien sijaan. Pehmeän neuleen päälle ommeltujen tikkien purkaminen ei houkutellut, joten muutama pyörylä lisää ja sen jälkeen kiinnitin kaikki virkkaamani punaiset ja oranssit napit puun lehvästöksi. Virkkasin vielä kolme nappia lisää.

Yläosassa pilkisti hiukan vihreää ja työ kaipasi jotakin muuta väriä. Tikkaillessa ja silmukoita jäljentäessä mietin monenlaista vaihtoehtoa. Jossakin välissä kävin kirpparilla ja löysin kaksi pussia, joissa oli samaa liukuvärjättyä lankaa, toisessa lisänä jokin violetti monivärinen lanka ja toisessa samaa vihreänä - se päätyi tämän työn hapsuiksi.
Hapsut ovat nurmikkoa, sammalta, maata. Vedin virkkuukoukulla lenkin huivin läpi, pujotin langan siitä ja tein lähelle päätä hevosenhäntäsolmun. Toinen hapsukerros on pisto työn takana ja langanpäät tuon toisen kerroksen lenkkien läpi niin, että se sitoo niitä toisiinsa. Lopuksi vähän tasoittelua ja kampasin hapsut auki.

Keppikujan virkkasin raitojenhäivytyslangasta. Nimilappu puuttuu vielä, kun siihen on toistaiseksi olemassa kaksi ideaa.